Konkreettinen aloitus

Flunssan vuoksi olen lähinnä pohtinut syvällisiä viime päivät. Nyt sitten kunnon kohennuttua edes kohtuulliseksi ryhdyin tositoimiin, unelmien kodin suhteen siis.

Eilen illalla otin "ennen"-kuvia ensimmäisestä kohteestani, oman sängynpuoleni vierustasta. Se on kuvailtavissa sanalla kaaos. Ajattelin aloittaa siitä, koska se on kohde jonka näen joka päivä, aamuin illoin, ja jonka kaoottinen tilanne saa olonkin jotenkin levottomaksi. Vielä ei ole valmista, aloittelin jo, mutta tämä päivä on mennyt lähinnä löhöilyyn perheen kanssa, Discoveryn ohjelmien töllöttämistä ja sellaista.

Ruokaa sentään tein... ja päätin vähän pohtia aina etukäteen ruokajuttuja, jos ei nyt suorastaan ruokalistaa niin jonkun päivän verran eteenpäin ja välttyä näin holtittomalta ruuan ostamiselta ja epämääräisiltä ruokakauppakuluilta.

Mutta tässä nyt se "ennen"-tilanne. Aloitin jo roinanraivausta, ja sitä tehdessä tuli mieleen monta muuta asiaa mitä pitäisi huoneessa tehdä - imuroida, mopata lattiat, siivota lipaston laatikoista turhaa pois, tampata petauspatja, vaihtaa lakanat... Tämmöistä se mulla on. Aloitan jotain ja se laajenee niin, että lopulta aivan uupuneena päätän, että ei enää ikinä. Olisiko siinä ainakin yksi osasyy, miksi kaikki mulla kasautuu kaaokseen asti - en viitsi tehdä vähää kun en jaksa tehdä kaikkea, en sitä suoraan ajattele noin, mutta jossain aivojen perukoilla sellainen ajatus on ja se estää mua aloittamasta, tekee yrittämisen aloittamisestakin vaikean tuntuista. Taustalla on se joku ajatus siitä kun tuntien riehumisen jälkeen istun kaaokseksi räjähtäneen siivousurakan keskellä ja mietin, että en selviä tästä.

Mulle tuntuu olevan erityisen tärkeää keskeneräisyyden sietäminen, se, että opin tekemään vähäsen ja se on siinä, voin jatkaa myöhemmin. Nyt mulle tulee olo, etten ole tehnyt tarpeeksi, vaikka vähäsen tehty on kuitenkin enemmän kuin ei mitään. Roinaläjät ja muu painaa mieltä, mutta vastapainona se holtittoman riehumisen aiheuttaman uupumisen pelko jossain takaraivossa tykyttämässä. Eli en aseta tavoitteekseni pelkästään tiettyjen kodin kohteiden laittamista kuntoon, vaan myös ajatusteni raivaaminen roinasta, keskeneräisyyden ja pikkuhiljaa tapahtuvan edistyksen sietäminen. Ja tosiaan tässä lopulta tämän syvällisen pohdinnnan jälkeen se "ennen"-kuva.