Olimme Tallinnassa kolme yötä, siis kaksi kokonaista päivää ja suunnittelimme yhden käyntikohteen per päivä. Maanantain käyntikohde oli Tallinnan eläintarha ja tiistain käyntikohde astetta paria karumpi: Patarein vankila.
Patarein vankila sijaitsee hiukan ydinkeskustan ulkopuolella, Kalamajan suunnalla, aivan meren rannalla. Aivan Patarein vieressä on Lennusadam, Lentosatama, meriaiheinen suuri museo. Vankila sijaitsee linnotuksessa, jonka rakentaminen on aloitettu vuonna 1828 ja se on toiminut merilinnoituksena, kasarmina ja vuosina 1920-2002 vankilana. Vuonna 2002 Tarton vankilan valmistuttua Patarein vankila suljettiin, vankilan sairaalaosasto toimi vuoteen 2005 saakka.
Bussilla 73 pääsee aivan Patarein portin lähelle, pysäkki Lennusadam. Bussi kulkee mm. Vabaduse väljak -aukion ohi, Viru-hotellin ohi, Mere puiestee -tietä kohti satamaa ja sataman ohi Kalamajan alueelle, eli ihan keskustan läpi. Bussilla on kätevä kulkea Ühiskaart-bussikortilla, siitä enemmän omassa tekstissään.
Patareihin voi tutustua opastetuilla kierroksilla, joihin ilmoittaudutaan museon kotisivuilla, kierroksia on kesäisin aikataulun mukaan kerran päivittäin, talvisin tilauksesta tai jos on vajaita ryhmiä, tarjoavat paikkoja kotisivuilla näille kierroksille. Kesäisin vankilaan pääsee myös itsenäisesti ilman opastusta, päivittäin klo 12-19. Kierrosten hinta on aikuisilta 8 euroa ja opiskelijoilta (ja lapsilta) 7 euroa, itsenäinen vierailu aikuisilta 3 euroa ja opiskelijoilta (ja lapsilta) 2 euroa. Patarein vankila ei ole mikään sliipattu esittelymuseo, jossa on näyttelyesineitä ja informaatiota, jota katsellaan lasiseinien takaa, vaan tuntuu, kuin se olisi vain yhtäkkiä hylätty ja jätetty rapistumaan ja nyt vierailijat pääsevät kurkkimaan vankilan muurien sisäpuolelle. Kokemuksena kiinnostava ja karu yhtä aikaa.
Itsenäisesti paikkaan tutustuessa vankilan pihalta pääsee muutamista avoimista ovissa sisälle vankilaan, jossa voi kierrellä tutkimassa paikkoja. Kävijöille avoimia tiloja on käytäväkaupalla. Myös pihalla on paikkoja, joihin pääsee, vankien ulkoilukopit ja niiden yllä oleva vartijoiden torni ja ulkoilukoppien yllä kulkeva käytävä.
Meidän porukassa oli kaksi aikuista, 15-vuotias TeiniTytär, 12-vuotias Keskimmäinen ja 10-vuotias Nuorimmainen. Tälle porukalle paikka oli ihan hyvä, ihan pienille lapsille ehkä ei. Toisaalta lapsille paikka on vain rapistunut rähjä, ei niin ahdistava, kuin aikuisille saattaa olla kun miettii paikan taustaa. Aikuinen tietää historiasta ja voi kuvitella, millainen vankila on käyttövuosinaan ollut. Käytäviä, portaita ja kävelemistä oli jonkin verran, jotkut käytävät ja huoneet varsin kuoppaisia ja epätasaisia eikä paikka ole esteetön, se on huomioitava käyntiä suunnitellessa. Jotkut paikat olivat hämäriä ja huonosti valaistuja, jopa pimeitä, joten kännykän taskulamppu oli varsin kätevä juttu, kun kurkimme ympäriinsä.
Tavallisimmat sellit olivat käytävämäisiä kapeita huoneita, joissa oli rinta rinnan kerrossängyt 16 henkilölle ja huoneen päässä lavuaari ja pienen seinämän takana vessan virkaa toimittava reikä lattiassa. Noissa selleissä saattoi olla jopa yli 30 vankia, jotka ahtautuivat noihin 16 petipaikkaan - ja paljon muuta tilaa sellissä ei ollutkaan. Eristyssellit olivat sitten karumpia, noihin tavallisiin tuli edes hiukan valoa rankkojen kalterien takaa, näimme eristyssellejä, joissa ei ollut lainkaan ikkunaa, olivat pimeitä, kiviseinäisiä koppeja.
Ilman esittelykierrosta kaikki paikan jutut eivät varmasti avaudu kävijälle niin hyvin, mutta vaikuttava paikka on itsenäisesti kierrettynäkin. Suosittelen itsenäisesti käyviä ostamaan lipunmyynnistä euron maksavan vihkosen, jossa kerrotaan hieman paikasta. Esitteessä kerrottiin mm. teloituksista, rakennusta kierrellessä voi nähdä hirttohuoneen ja teloitushuoneen, joista teloitushuoneen ohi menimme vähän huomaamatta ja tajusimme vasta jälkeenpäin esitteestä minkä näimme. Huone oli ruosteenpunaiseksi maalattu, siellä teloitettiin ampumalla ja punaiselta pohjalta veriroiskeet eivät näkyneet. Hirttohuone on sisäänkäyntiportista oikealle, avoimesta ovesta sisään ja oikealle, oven pielessä on kyltti viroksi ja englanniksi. Huoneessa on katossa näkyvissä kohta, jossa köyden koukku on ollut, ja huoneessa tuoli ja reikä lattiassa - kävijä voi mielessään miettiä, miten siellä toimittiin. Tähän huoneeseen Nuorimmainen ei tullut sisään ollenkaan, kerroimme, mikä huone on kyseessä, ja hän itse halusi odottaa pihalla.
Itseäni kiinnosti kovasti sairaalasiipi, sieltä otinkin paljon valokuvia. Kaikkialla oli yhä sairaalatarvikkeita, leikkaussalissa laitteita, toimistossa rikkinäinen tietokone, kuin olisi tosiaan vaan jätetty kaikki sikseen ja häivytty ja jätetty kaikki rappeutumaan. Aikamoinen ajatus, että tuolla on ollut toimintaa vain reilu 10 vuotta sitten.
Vankilassa on ollut myös kirjasto. Vankat hyllyt ovat yhä paikallaan, mutta kirjoista jäljellä lähinnä vain sikin sokin olevia irtirevittyjä sivuja.
Pihalla sai tutustua vankien ulkoilutiloihin ja niiden yllä olevaan vartijoiden käytävään ja vartijoiden torniin, joista seurasivat vankien ulkoilua. Vartijoiden tornin tikkaat olivat hiukan pelottavat ainakin alaspäin tullessa (minun mielestäni, ei teinin ja puolison, pojat jäivät alas pihalle odottamaan). Torni ei ole korkea, mutta tikasportaat kumminkin hiukan hermostuttavat... Piha oli alunperin, Viron itsenäisyyden aikana, avoimempi ulkoilupiha. Neuvostomiehityksen aikaan pihalle rakennettiin nuo siellä nykyään olevat korkeaseinäiset ulkoilukopit, joissa ei näy kun kiviseinää ja katto ritiläristikon yllä.
Käytävä, jolta ovia ulkoilukoppeihin
Ovi ulkoilukoppien käytävälle
Tornista pystyi vartioimaan ulkoilukoppeja
Vartiotorni
Ulkoilukoppien yllä kulki vartijoiden katettu käytävä
Ne hermostuttavat portaat torniin
Kierroksen jälkeen kävimme vankilan rannan puoleisella seinustalla olevassa rantakahvilassa. Palvelu oli siellä ystävällistä ja juomat ja jäätelöt piristivät juuri koetun jälkeen.
Vierailuun meiltä kului aikaa muutamia tunteja, itsenäisen kierroksen kesto tietysti riippuu siitä miten tarkkaan kaikki paikat tutkii. Kokemus oli karuudessaankin hieno, suosittelemme kyllä ehdottomasti paikkaa historiasta, hylätyistä paikoista, urbaaniseikkailuista ja vaikuttavista kokemuksista kiinnostuneille. Rakas Puoliso painotti vielä alussa mainitsemaani seikkaa: Paikka ei sovi heille, jotka etsivät siistiä museota, jossa asiat ovat valmiiksi esillä ja esiteltyinä.
Vinkki! Jos tämä paikka kiinnostaa ja jos täällä käytyä haluaa lisää vähän samantyyppistä historiaa, kannattaa tutustua Bastionien käytäviin ja Sokos Hotel Virun tiloissa olevaan KGB-museoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti