Riemukas teatteri-ilta

Kävimme eilen Imatran teatterissa katsomassa näytelmän Hobitti. Olimme oikein kunnon porukalla liikkeellä, meitä oli liki neljäkymmentä Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n jäsentä kerääntynyt eri puolelta Suomea katsomaan näytelmää. Oli aivan mahtava ilta, useat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti, eli meitä oli upeita ihmisiä, hobitteja, haltioita ja kääpiöitä paikalla. Pahoittelen, jos unohdin jonkun lajin, saattoihan siellä olla huomaamattani myös örkkejä, peikkoja tai vastaavia myös.

Näytelmä oli mainio, haasteellinen sovittaa teatterilavalle ja hienosti oli onnistunut. Lavastus oli upea - koko sali oli rakennettu näytelmän tapahtumapaikaksi. Tämä Hobitti on teatterin viimeinen produktio, tämän jälkeen rakennus puretaan, joten näytelmää varten on saanut rakentaa oikein kunnolla kaikkia hienoja yksityiskohtia. Upean näköistä! Näytelmän lopuksi oli ihana hetki kun seuramme porukka nousi seisaalleen taputtamaan, vaikka muu yleisö jäikin istumaan... Mietin, että ehkä näyttelijöille, ohjaajalle, lavastajille, puvustajille ja kaikille muille näytelmän tekoon osallistuneille tämä oli myös hieno hetki - singahdimme kaikki seisomaan ja taputtamaan, Tolkien-näytelmän tekijöille spontaani kiitos tulkintansa onnistumisesta Tolkien-harrastajilta.

Olimme paikalla osittain perheporukalla, eli kaksi vanhinta lastamme olivat mukana. Illan kohokohta erityisesti 11-vuotiaalle pojallemme oli näytelmän jälkeen kun osa näyttelijöistä tuli vielä rooliasuissaan aulaan tapaamaan yleisöä. Siinä valokuvailtiin ja huomattuaan poikamme hobitti Bilbo Reppulin esittäjä kaappasi pojan syliinsä ja antoi miekkansa Piikin tälle pidettäväksi. Ikimuistoinen tilanne, ja kuten kuvasta näkyy, pojan hymy oli leveä ja riemu valtava.