Ukillani oli Saab. Se oli hieno, ruskea 96 eli sämpylä eli kuuppa eli vaikka mitä lempinimiä sillä on. Oli iso ja meni kovaa (no ukki ajoi aina hillitysti, tietysti). Meilläkin oli Saab, 99, ruskea, kun opettelin ajamaan autoa. Isä opetti sillä ajo-opetuksen ja komiaa oli ajaa inssin jälkeen kotiin kun oli ajokortti taskussa ja edessä kesä ja pitkät tiet.
Joten jossain vaiheessa itsekin ostin Saabin. Tai no, se oli perheemme mones Saab, kun tarvitsimme jo kaksi autoa. Oli meillä harmaa Saab 900, viininpunainen sisustus. Sillä Rakas Puoliso ajoi mua synnyttämään, ja sen takapenkillä Tytär viisivuotiaana tokaisi tuoreinta pikkuveljeä sairaalasta hakiessa: "No nyt miulla on KAKSI pikkuveljeä, mitä mie niillä teen?" Odotuksissa oli nimittäin ollut sisko, jonka nimeksi hänen mukaansa olisi tullut Tähkäpää Ruusunen. No, tuli itepäinen ja tomera pikkuveli. Ei ole Tytär sittemmin valittanut aiheesta, vaikka silloin ehdotti, että "jos me vaihdettais se". Tarkoitti sillä pikkuveljeä, ei autoa.
Autoja on kyllä vaihdettu, Saabeja ja muitakin. Elimme perheessämme huikeinta (joo hei mäkin haluan käyttää sanaa huikea, kuulin sen telkkarissa monessa eri ohjelmassa monta kertaa eilen, joten tässä se tulee:), huikeinta aikaa kun meillä oli Lady T ja Kiho. Ensin tuli Kiho, tummansininen Saab 9000 CDE V6 3.0 aut. Oli nimittäin komea! Sillä oli mukava matkustella, takakonttikin isompi kuin missään, sujuvasti mahtui tuplarattaat ja matkalaukut ja ööh... Viron tuliaiset. Meinaan kaikki mun ostamat kirsikkatuotteet: kirsikkamehut, kirsikkahillot, kirsikan tuoksuiset kosmetiikkatuotteet, kirsikkasiiderit, kirsikkaliköörit, kirsikkakarkit, kirsikkateet jne.jne. Kuinkas ollakaan, toisesta autostamme, Sitikka, alkoi aika jättää ja lähdimme auto-ostoksille. Jos joku pieni ja kätevä työmatka-auto, joka veis vähän bensaa ja... Kotiin ajettiin Lady T:llä: vihreä Saab 9000 CS 2.0 t. Oikein turbo ja kaikkea. Olin onnellinen, mentiin Rakkaan Puolison kanssa oikein ravintolalounaalle auton ostettuamme, juhlan kunniaksi. Onnen päiviä, kun oli tonnareita pihalla tuplasti. Kun molemmat olivat vierekkäin parkissa, sitä oli ilo ikkunasta katsella.
Saabille, sen tuotannolle siis, kävi sittemmin surullisesti kun konkurssi kolahti. Legendaarinen automerkki (no legendaarinen ainakin saabistien mielestä) koki karun kohtalon. Kaikenlaisia omistajavirityksiä on ollut ja on, mutta ei enää sitä entistä Saabia. Onneksi vielä Saabeja ja harrastajia on, esimerkiksi Saab-klubin foorumi on mahtava, käytännön asioissakin: varaosia ja korjausvinkkejä ja muuta löytyy pikanopeasti ja kohtuuhinnalla. Saabismin tunnustivat muitakin merkkejä ajelevat, koska moni keksi aina uusia jänniä heittoja (kuten saabismi on sairaus ja saabismi on sairaus ja saabismi on sairaus). Mutta on itsehän sitä on saabistina sairaudentunnoton ja täysin onnellinen olotilastaan. Onpa eräs ystäväni vielä vuosia sen jälkeen, kun ajoi Lady T:llä eräältä leiriltä jokusen kymmenen kilometrin työmatkan töihin ja takas leirille, muistellut kuinka hyvä sitä autoa oli ajaa. Ja kuinka sillä ihan vahingossa ajoi aika kovaa.
Surettaa myös, ettei meillä ole tällä hetkellä yhtään Saabia. Saabin tila-autovalikoima kun on pieni... niin pieni, ettei sitä ole. Joten menin ja ostin tilaa niin paljon, ettei lapset kinastele vieri vieressä ja väkeä mahtuu, ostin Toyota Previan. Miettikää, mikä kriisi siirtyä Trollhättanin taideteoksesta japanilaiseen huristajaan. Oli tiukka paikka, henkisesti, tilan hankkiminen. Toisaalta olen ihan tyytyväinen nyt tuohon Previaan, monen mielestä se on "aika erikoisen näköinen" tai "tuo on avaruusraketti". Joten on tuossa Toitskussakin edes hiukan persoonaa, ja tykkään siitä kovin nykyään. Saabismissa vaan on jotain... Kun on paita, jossa lukee "Saabismi on sairaus", sekä päässä Saab-pipo, on elämä jotenkin vaan niin mainiota. Voisihan sitä vieläkin kulkea kuin Saabin omistaja, ja olla reteänä, mutta se olisi huijausta. Mistähän sais edukkaan tonnarin? Ei kai sitä pienempää? Taidan tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen käydä vähän netin autokauppasivustoilla haaveilemassa...
Nyt sitten ylläpidän sisäistä saabistiani ihailemalla Nettiautosta sun muualta erilaisia Saabeja - esim. tyylikäs sämpylä elikäs 96 ois ihana. Ihan tällä hetkellä toteutus ei ole mahdollinen, mutta ehkä joku päivä... Siihen asti saan sisäistä saabistiani ilahdettua loistavalla aiheeseen liittyvällä sarjakuvalla, sarjakuvakaverukset Röpe ja Rape. Röpe ja Rape elävät saabismin täyttämää elämää, ja kyllä nuo tarinansa kuvaavat varsin täsmällisesti mitä saabismi käytännön elämässä on. Niin ja siis mullahan oli turbo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti