Sushia loman päätteeksi

Kahden viikon talvilomani päätteeksi kysyin perheeltä mitä tehtäisiin viimeisenä lomapäivänäni ruuaksi, saivat toivoa jotain oikein herkullista. Oikeastaan tiesin kysyväni turhaan, koska olin varma vastauksesta: SUSHIA!

Sehän se oli toiveruoka: sushi. Joten sushia tehtiin ja paljon. Hyvin maistui viimeisen lomapäivän herkkuateria, ja sain pakattavaa ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän työeväisiinkin. Rakas Puolisokin sai sushieväät töihin mukaan.

Tämmöiset työeväät tsemppaavat kyllä lomaltapaluuseen

Mun eväät, sun eväät

Talvilomalla Tukholmassa

Talvi ei ole mun parasta aikaa. Sen huomaa jo vaimenneesta kirjoitusinnosta ja yleensäkin kaikenlaisen touhuamisen innostuksen lopahtamisesta. Siirsin puhelimesta kuvia tänään ja ajattelin, että teenkin niistä samantien kuvajutut, laitan ne kuitenkin oikeille kohdilleen noin niinkuin elämän aikajanalle elikäs tämänkin röyhkeästi sijoitan ajassa taaksepäin risteilyn tapahtuma-aikaan. Suonet anteeksi, Rakas Päiväkirja.

Minulla oli loma helmikuun puolivälissä, teimme silloin lomareissun Tukholmaan. Kävimme äitienpäivän aikaan samalla laivalla, Siljan Symphonylla, risteilyllä. Silloin laivaa ei ollut vielä remontoitu, joten oli jännittävää nähdä miltä laiva syksyisen rempan jälkeen näytti. 

Jo terminaalissa alkoi hyvä meininki. Menimme Elmon kanssa tekemään lähtöselvityksen, ja meitä palvellut mies oli mainio ja antoi hyviä vinkkejä. Esimerkiksi en tiennyt sellaisesta kuin laivaraha mitään, mutta hän kysäisi aiotaanko tehdä ostoksia laivalla ja suositteli laivarahan ostamista ennakkoon. Rahan saa toivotun kokoisina, esim. 10 euron maksukortteina, samanlaisia kuin maihinnousukortit. Kun laivaraha ostetaan ennakkoon maista, siitä kertyy ennakko-oston mukaiset pisteet. Eli käytännössä ostamalla laivarahan satamasta saat enemmän Club One -pisteitä kuin jos maksaisit ostokset vasta laivalla. Sushi-ravintolasta jutellessa hän kehui lempiannostaan, Spicy Shrimps, josta olin ennakkoon listaa tutkiessa ajatellut, että onkohan liian mausteinen... Mutta kehujen perusteella piti sitäkin kokeilla sushiravintolassa, ja ne sushit olivatkin yksi suosikkimauista kaikista kokeilluista.

Hyvällä tuulella sitten mentiin laivalle, varsinkin kun saatiin sama hytti kuin viimeksi. Toivoin jo edellisellä kerralla tiettyä kahta hyttiä, Commodore-luokassa on kaksi hyttiä, jotka ovat laivan menosuuntaan ja niiden ikkunalaudat ovat leveät syvennykset, joissa mahtuu nukkumaan useampikin ihminen. Tämän testasivat viime reissulla Rakas Puoliso ja pojat, hyvin mahtuivat nukkumaan kaikki kolme. 

Commodore-hytit olivat kokeneet kohennusta syksyn remontissa. Ikkunahytit ovat nyt ruskean ja beigen sävyisiä, innostuksena ranta ja hiekka, parvekkeelliset sinisävyisiä merihenkisesti. Tämä meidän hyttimme on invahytti, viereinen eteenpäin oleva hytti tavallinen, saimme tämän kun invahyttiä tarvitsevia oli hyttiluokassa vähemmän kuin invahyttejä. Hytti tuntui avarammalta kuin viimeksi, vaaleiden sävyjen ansiota varmasti. Jotain vanhaa oli säilytetty, ja jotain oli ihan uutta. Onnistunut muutos mielestämme. 

Matkustimme tosiaan taas Commodore-luokassa, Rakas Puoliso kommentoi keväällä, että Rouvaa tuskin enää autokannen alle saa kun on ihastunut Commodore-hytteihin. Juuei saakaan, jos risteily on leppoisaa oleilua ja perheen hemmmottelua, valitaan kiva hytti. Jos taas matka on siirtymistä paikasta a paikkaan b, kuten lyhyet muutaman meritunnin merimatkat Suomenlahden yli Viroon, silloin ollaan vaikka ilman hyttiä. Ja ei, emme kieri rahassa tms. vaan keskittäminen vaan nyt sattuu kannattamaan... Tallink Silja lähettää joululahjaksi risteilylahjakortit, ja kun aiempien reissujen (mm. ahkeran Viron matkailumme) ansiosta on kertynyt mukavasti Club One -pisteitä, korotimme hyttiluokkaa pisteillä. Loppujen lopuksi hytin hinnasta jäi ihan selvällä rahalla maksettavaa vain 60 euroa (hytin listahinta ilman Club One -alennuksia tms. oli tuolloin helmikuussa n. 800 euroa lähtöpäivästä riippuen). Eli jos laivalla usein matkustaa, keskittäminen on järkevää - ja keskittämällä voi matkustaa useammin. Mukava oravanpyörä.

Commodore-luokan hytit ovat laivan etuosassa, ylimmillä hyttikansilla 10 ja 11. Hyttiosastolle pääsee vain hyttiosaston omilla avainkorteilla, eli lasten kanssa matkustaminen oli mukavan rauhallista ja leppoisaa. Käytävät olivat hiljaiset ja nyt helmikuussa oli matkassa paljon lapsiperheitä.

Laivalle tullessa heti jo näkee mikä on Symphonyn ja Serenaden "se juttu": upea kävelykatu. Nuorena ensimmäistä kertaa laivaan astuessani ja sen nähdessäni olin aivan hurmaantunut: wau, voiko laivalla olla näin hienoa. Kyllä siinä vieläkin vuosikymmenten jälkeen aina se wau-tunne on kävelykadulle astuessa. 

Uusittu hytti

Keskimmäinen nautiskelee ja rentoutuu hetken ennen laivan lähtöä

Ikkunasyvennys on ihan parasta koko hytissä

Tosin hytin hintaan kuuluva valmiiksi täytetty minibaarikin on kiva, tullessa on limua, vissyä, olutta ja kuohuviiniä (joo, oluet ovat jo poistuneet kaapista...). Tukholmassa ollessa minibaari täytetään uudelleen limulla, vissyllä ja oluella. 

Tervetuloa Symphonylle!

Ja sitten mentiin, hei hei Helsinki

Kaikista Nuorin

Teini

Ensimmäisenä iltana söimme Sushi & Co. -ravintolassa. Kun kuulimme remontin yhteydessä Symphonylle tulevan sushi-ravintolan, tiesimme, että Serenaden on turha toivoa meitä kyytiin, se on selvä, me ollaan Sushi & Symphony -perhe!

Tilasimme erilaisia sushi-valikoimia pöydän täyteen

Tarjoilulautaset tyhjenivät kyllä tehokkaasti, oli niin herkullista - raikasta, tuoretta, erinomaisen maistuvaa!

Heti laivalle mennessä kävin kysymässä Commodore-loungen tiskiltä saunavarausta. Loungen yhteydessä on kaksi saunaa, joista toinen on aamusta iltaan naisten sauna, toinen miesten sauna. Kello 20 jälkeen saunoihin voi varata yksityisiä saunavuoroja omalle porukalle tunniksi (vuorot klo 20 ja klo 21), varaus on ilmainen. Vapaita vuoroja oli, joten varasimme meille illalle saunavuoron. Oli mukava saunoa perheen kesken ja ihailla pimeää merta ja valoja merellä. 

Teini ja teinin kännykkä Tukholman saaristossa

Sonic the Hedgehog ja Wall-E katselevat laivan Tukholmaan saapumista

Aivan ensimmäiseksi suuntasimme tunnelbanalla vanhakaupunkiin ja jokaisen Tukholman käynnin pakolliseen vierailukohteeseen: Science Fiction Bokhandeln

Gamla Stan

Gärdetin metroasemalta on lyhyt kävelymatka laivaterminaaliin

Kaikista Nuorin väsähti hiukan ihan loppumetreillä. Selitys oli hyvä:

"Tytöt jaksaa kävellä kun ne kävelee shoppailemassa vaikka kuinka monta tuntia. ADHD:t jaksaa kävellä kun niillä on aina niin paljon energiaa. Mutta tämmöiset pienet tavalliset pojat väsyy helposti."
Näillä perustein Rakas Puoliso koki pienen miehen selkeästi tarvitsevan reppuselkä-kyytiä...

Terminaalin lähellä Kaikista Nuorin virkistyi taas kipittämään etiäpäin

Meidän hytti on kuvassa suoraan komentosillan alla, ylimmässä kerroksessa keskimmäinen ikkuna... kuvassa ei näy selvästi, mutta tuossa seistessä näkyi ikkunasta Sonic the Hedgehogin ja Wall-E:n päälaet, siellä ne odottelivat meitä kaupungilta

Commodore-luokassa on oma lounge, jossa on tarjolla iltapäivästä iltaan pientä naposteltavaa ja herkkuja sekä ympäri vuorokauden voi käydä tekemässä erilaisia kahveja kahvikoneella, limua ja vahvempia juomia saa ostaa loungen baaritiskiltä.

Lounge on myös remontoitu viime syksynä ja oli yksi parhaimmista uudistuksista - kauniin rauhalliset värit ja viihtyisää, lauantainakin istuskelimme loungessa kahvilla ja mehulla herkkuja napostellen ja lehtiä lukien - Keskimmäinen jopa halusi lukea Aku Ankan sijaksi naapurimaan versiota, Kalle Ankaa

Ensimmäisenä iltana emme jaksaneet saunan jälkeen enää lähteä minnekään, joten ensimmäisen illan nuorisoshow jäi näkemättä. Paluumatkalla kävimme sitten katsomassa nuoremmalle väelle suunnatun show'n klo 20.45, oli oikein hauska ja viihdyttävä. Lapset ottivat limujuomat, joiden hienoin juttu oli (muovinen) väriä vaihtava valo-jääkuutio. 

Lähestymme taas lähtöpistettä... Kustaanmiekan salmi on aina yhtä jännittävä! Rakas Puoliso ja pojat kävivät laivan ollessa Tukholmassa komentosiltavierailulla, joka oli kiinnostava ja jossa opppivat mm. sen, että Kustaanmiekan kohdalla laivan kyljistä salmen rantoihin jäi molemmin puolin vain joitain kymmeniä metrejä. 

Helsinkiin saapuminen mereltä on hieno näky

Kohta satamassa, takana mukava risteily (huolimatta paluumatkan aamuyön myrskyisästä tuulesta ja sen muutamalle perheenjäsenelle aiheuttamasta pahoinvoinnista...)

Eiköhän perheemme taas joskus risteilylle lähde - kun on rajoitetusti aikaa ja tarve pieneen pakoon arjesta rentoutuen ja nauttien toisistamme, on mukava risteily hyvä hyppäys pois kaikesta arkipäiväisestä. Sitten on taas mukava palata kotiin ja muistella kivoja juttuja matkasta ja haaveilla tulevista laivareissuista. 

Riemukas teatteri-ilta

Kävimme eilen Imatran teatterissa katsomassa näytelmän Hobitti. Olimme oikein kunnon porukalla liikkeellä, meitä oli liki neljäkymmentä Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n jäsentä kerääntynyt eri puolelta Suomea katsomaan näytelmää. Oli aivan mahtava ilta, useat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti, eli meitä oli upeita ihmisiä, hobitteja, haltioita ja kääpiöitä paikalla. Pahoittelen, jos unohdin jonkun lajin, saattoihan siellä olla huomaamattani myös örkkejä, peikkoja tai vastaavia myös.

Näytelmä oli mainio, haasteellinen sovittaa teatterilavalle ja hienosti oli onnistunut. Lavastus oli upea - koko sali oli rakennettu näytelmän tapahtumapaikaksi. Tämä Hobitti on teatterin viimeinen produktio, tämän jälkeen rakennus puretaan, joten näytelmää varten on saanut rakentaa oikein kunnolla kaikkia hienoja yksityiskohtia. Upean näköistä! Näytelmän lopuksi oli ihana hetki kun seuramme porukka nousi seisaalleen taputtamaan, vaikka muu yleisö jäikin istumaan... Mietin, että ehkä näyttelijöille, ohjaajalle, lavastajille, puvustajille ja kaikille muille näytelmän tekoon osallistuneille tämä oli myös hieno hetki - singahdimme kaikki seisomaan ja taputtamaan, Tolkien-näytelmän tekijöille spontaani kiitos tulkintansa onnistumisesta Tolkien-harrastajilta.

Olimme paikalla osittain perheporukalla, eli kaksi vanhinta lastamme olivat mukana. Illan kohokohta erityisesti 11-vuotiaalle pojallemme oli näytelmän jälkeen kun osa näyttelijöistä tuli vielä rooliasuissaan aulaan tapaamaan yleisöä. Siinä valokuvailtiin ja huomattuaan poikamme hobitti Bilbo Reppulin esittäjä kaappasi pojan syliinsä ja antoi miekkansa Piikin tälle pidettäväksi. Ikimuistoinen tilanne, ja kuten kuvasta näkyy, pojan hymy oli leveä ja riemu valtava.

Laiskotuspäivä

Tänään on ihan virallinen laiskotuspäivä. Olen ollut tällä viikolla tomera, siivosin sen kauan suunnittelemani kosmetiikkahyllyn, ja keräsin kaikki kosmetiikkakamani pitkin kämppää sille hyllylle muutamiin koreihin. Siivosin myös maustekaapin, jossa oli jos jotain ja vanhaksi mennyttä ja sitä sun tätä... Nyt on siistiä. Kaappi on sen verran syvä, että maustepurkit ovat rivissä monta peräkkäin, helpotin etsimistä niin, että laitoin hyllyn reunaan rivin alle tarran johon kirjoitin mitkä mausteet missäkin rivissä on, ettei tarvitse koko hyllyn sisältöä purkaa löytääkseen yhden tietyn.

Mutta nyt laiskottaa! Pitäisi tiskata, ja teenkin sen kohta, mutta tähän asti olen nukkunut, löhöillyt, katsonut telkkaria, päivittänyt viisublogiani... Eli tehnyt kaikkea laiskaa ja mikavan toimetonta. Ajattelin tähänkin blogiin kirjoittaa, kun niin ahkerasti päivitin viisublogini sivuja - ajattelin linkittää sen tännekin. Eli jos Euroviisut kiinnostavat, käykääpä kurkkaamassa toinen blogini,

Ring-a-ding girl

Nyt nimittäin alkaa se viisuhuuman nostatuskuukausi, helmikuu. Helmikuussa käynnistyvät monet karsinnat, näistä itseäni eniten kiinnostavat Uuden Musiikin Kilpailu UMK, Viron Eesti Laul ja Ruotsin Melodifestivalen. Ihanaa aikaa edessä!

Vähän Legojen järjestelyä... hups!

Tänään kävi sellainen juttu, että mulle tarjottiin ilmaista valkoista mappihyllyä + lisähyllylevyjä, kaatopaikalle menossa jos ei joku hae pois. No minähän näin tilanteessa mahdollisuuden: poikien huoneeseen Lego-hylly. Poikien hyllytila oli rajallinen, ja kun halusivat valmiita Lego-rakennelmia esille, tarvittiin lisää hyllyjä ja erityisesti matalahkoja hyllyvälejä. Nyt sitten ilmestyi sopiva hylly, jonka hain kotimatkalla aamuvuorosta tullessa.

Ajattelin "vähän järkkäillä" Legoja hyllyyn. No, järkkäilin Legoja, siivosin lattian (sängynalusetkin täynnä kamaa), järkkäilin muutkin hyllyt ja kaapit, moppasin... Poistona iso kestokassi veljen 3-vuotiaalle tytölle siirtyvää tavaraa: leluja ja Brio-junarata, kaksi jätesäkillistä roskia, paperikassillinen keräyspaperia yksi kestokassillinen muihin huoneisiin siirrettävää tavaraa, jotka kuljettelin paikoilleen ja erinäinen määrä astioita tiskattavaksi. Meillä ei ole tiskikonetta, joten alunperin teinin homma oli tiskata, mutta vaihdettiin hommia: teini sai multa kissanvessojen tyhjennyksen ja mä otin häneltä tiskaamisen. Teinillä lisäksi työnä koiran ulkoilutus aamulla ja illalla. Keskimmäisen (11-vuotias) homma on iltapäivällä koulusta tultuaan viedä koira ulos ja hakea posti. Kuopuksella, 9 vuotta, ei ole varsinaista kotihommaa vielä, omaa sellaista, mutta tekee kaikenlaista, vie roskia, koiraa joskus ulos ja sellaista. Puolison homma on pestä pyykit, hän sitten toimittaa puhtaat pyykit korissa keskelle olohuonetta ja huikkaa: vaatteet paikalleen! ja kaikki hakevat omat pyykkinsä ja vievät kaappeihinsa. Puoliso huolehtii myös siitä, että autot ovat ajokunnossa. Siivous on mun homma, siis siivouksen delegointi. Olen kamalan laiska siivoaja, ja se näkyy. Nakitan lapsia usein pieniin hommiin pientä korvausta vastaan (tyyliin lauantaina 2 e karkkirahan lisäksi vähän ekstraa tai jotain muuta, esim. teinille leffalippu kun on menossa kavereiden kanssa). Siivous ahdistaa kun jo sen aloittaminen on vaikeaa, joka paikassa tavaraa niin miten siivoat, lattian tyhjentäminen kestää usein pidempään kuin lattian puhdistaminen. Tosin tänään katselin alakertaa ja mietin, että kunhan metalliroinat (purettu painonnostopenkki, rikkinäinen varavuode sun muuta) on viety pois, on alakerta ihan mukava siivota. Avarampaa ja vähemmän kaikkea sikinsokin. Hyvä mieli.

Tässä siis poikein huone siivouksen jälkeen, tuli kivan näköistä. 

Tämä on se hylly, jonka syy mun ja keskimmäisen usean tunnin siivousprojekti oli!

Nyt Legot saivat hyvät paikat, kuopuksen arktinen tutkimusasema, hän keräilee sitä, ja keskimmäisen poliisiasema, hänen projektinsa

Legoja on vanhassa hyllysäkin pari laatikollista...

Aiemmin valkoisen hyllyn paikalla ollut hylly siirtyi ikkunanurkkaukseen, sopii siihen mainiosti

Hyllyyn jäi vielä tilaa, on sitten paikka tavaroille jos jollekin tarvitsee, keskimmäinen suunnitteli siihen laittavansa 3D-palapelinsä kun saa sen valmiiksi, maapallo.

Silmukka-autorata on suosittu juttu tällä hetkellä, joten jätettiin se esiin, sopiva paikka löytyikin ikkunalautaan kiinnitettynä

Mumman kaappi - ennen ja jälkeen

Pienenä aina ihailin mummani astiakaappia, ja muutettuani omaan kotiini ja mumman ja ukin muutettua pienempään asuntoon mumma lahjoitti kaapin minulle. Nyt mumma ja ukki ovat molemmat kuolleet, ja kaappi on mulle jonkinlainen muisto lapsuudesta mummolassa. 

Keittiössä meillä on vain vähän kaappitilaa, keittiö on pieni, ruokapöytäkään ei mahdu sinne. Mietin miten saisin tavaroita järjesteltyä mukavasti - roinanraivaus teki tilaa, mutta halusin vielä väljempää. No, mieheni kommentoi, että onhan sulla mumman astiakaappi. Totta! Se on kyllä keittiöstä katsottuna ruokatilan toisella puolen oleskelutilassa, mutta ajatus oli siirtää harvemmin käytettyjä astioita sinne, joten ei haittaa. Tosin kokeeksi siirsin kattilat, paistinpannut ja uunivuoat myös, katsotaan miten toimii. Ne ovat olleet todella ahtaassa laatikossa + osa "perävarastossa" (keittiön perältä menee ovi sinne, siellä on mm. pakastin, pesukone ja kuivausrumpu ym.) ja pitää etsiä missä mikin on - ehkä nyt kun ovat selkeästi yhdessä tilavassa paikassa on käyttö helpompaa.

Välitasolle laitoin oleskelutilan kaapista suosituimmat lautapelimme, pelaaminen mukavaa, mutta aina ei muista eikä saa aikaan pelata. Kun pelit ovat kivasti näkyvillä, voi olla, että niihin tarttuu useammin.

Vielä jäi kaapin päällys vaiheeseen, lähinnä mietintään mitä teemme stereoille. Harvemmin tulee käytettyä, mutta ovat toimivat ja pojat tahtoisivat omaan huoneeseensa ne (9- ja 11-vuotiailla pojillamme on yhteinen iso huone). Pitää miettiä poikien huoneen kalusteita miten stereot saisi sijoitettua. Ehkä vain luovutaan noista isoista rotkoista, jos vaikka jollekin kelpaa tai sitten viedään poistoon. Mumman kaapissa oli alunperin muutenkin poikien kamaa, alakaapissa legoja. Siirsin laatikot poikien huoneeseen, projekti etenee aikanaan sinnekin ja mietitään yhdessä legosäilytystä. 

Yläkaapissa oli mun paperiroinaa + kosmetiikkaa, mulla on myös yksi hylly eteisaulan kaapissa kosmetiikalle joten ajattelin sen siivota (varmasti paljon turhaa oon työntänyt sinne ajan mittaan) ja pyrin saamaan kaikki mahtumaan siihen yhdelle hyllylle. Kosmetiikkahyllyltä tyhjentämäni kamat ovatkin ekassa kuvassa alalaidassa pahvilaatikossa, sen oli vähän niinkuin tarkoitus olla viikonlopun projekti mulla, mutta innostuinkin viimeistelemään keittiötä ja saunan pukuhuonetta. Nyt on nättiä kyseisissä kohteissa - ja uudelleen järjesteltyä, siirsin aiemmin pyyhkeet saunan pukuhuoneen kaapista oleskelutilan kaappiin lakanoiden sun muiden kanssa. Hankalaa! Joten myönsin perheelle harvinaisen asian: tein virhearvioinnin. Vaihdoin kaappien sisältöä ja nyt pyyhkeet ovat järkevästi saunan pukuhuoneessa. 

Seuraavaksi tosiaan alakerran muiden alueiden kimppuun. Tein sellaisen päätöksen, että ensin raivaan alakerran ja sitten yläkerran - aluevaltaus kerrallaan! 

Mumman kaappi ennen

Mumman kaappi jälkeen

muutamia lasten urheilumitaleita on ripustettu kaapin oveen, siitä ne näkyvät aina, on poikien painiajoilta muutama, koulun maastojuoksusta ym. Oskari-kissa oli vain väliaikainen sisustussomiste...

Astioita yläkaapissa

Eriparikuppejani, ei haittaa vaikka ei olisi samanlaisia, ovat niin sieviä

Padat ja pannut ja muut alakaapissa